Synthetic media ovat audiovisuaalista sisältöä — kuvia, ääntä, videota tai tekstiä —, jota on luotu tai muokattu keinotekoisesti tekoälyalgoritmien, erityisesti generatiivisten mallien (kuten GAN-mallit, diffuusiomallit tai transformer-arkkitehtuurit), avulla. Toisin kuin kameralla tai mikrofonilla tallennettu sisältö, tämä materiaali syntyy laskennallisesta prosessista, joka oppii malleja suurista aineistomääristä.
Niiden merkitys on kaksitahoinen. Toisaalta ne avaavat merkittäviä luovia ja tuottavuuteen liittyviä mahdollisuuksia: automaattinen jälkiäänitys, tiedostojen restaurointi, visuaalinen prototyyppien luonti tai helppokäyttöinen synteettisen äänen tuotanto. Toisaalta ne aiheuttavat disinformaation ja identiteettivarkauksien riskejä, erityisesti deepfake-tiedostojen muodossa.
Yleisiä käyttötapoja ovat muun muassa:
- Video: digitaaliset avatarit ja luodut kasvot.
- Ääni: äänen kloonaus ja synteesi.
- Kuva: olemattomat kuvitukset ja valokuvat.
Käytännön huomio: kaikki synteettinen sisältö ei ole harhaanjohtavaa. Avainasemassa on läpinäkyvyys, minkä vuoksi vesileimoja ja merkintöjä, jotka tunnistavat materiaalin keinotekoisen alkuperän, koskevat aloitteet ovat yleistymässä.