Superälykkyys tarkoittaa hypoteettista tekoälyä, joka ylittäisi ihmisen kognitiivisen suorituskyvyn selvästi lähes kaikissa tehtävissä: tieteellisessä päättelyssä, luovuudessa, strategisessa suunnittelussa tai sosiaalisissa taidoissa. Käsitteen teki tunnetuksi filosofi Nick Bostrom kirjassaan Superintelligence (2014). Se eroaa yleisestä tekoälystä (AGI) siinä, että se on selvästi ihmistä parempi eikä pelkästään ihmisen veroinen.
Sen merkitys on ennen kaikkea ennakoiva, ja se liittyy keskusteluun eksistentiaalisista riskeistä. Sitä tutkivat varoittavat esimerkiksi seuraavista haasteista:
- Hallintaongelma: sen varmistaminen, että järjestelmä, joka on meitä kyvykkäämpi, tavoittelee turvallisia ja ihmisarvojen kanssa linjassa olevia tavoitteita.
- Älykkyysräjähdys: ajatus siitä, että itseään parantava tekoäly voisi kiihdyttää omaa kehitystään hallitsemattomasti.
On syytä korostaa, että superälykkyys on tällä hetkellä teoreettinen skenaario. Nykyiset järjestelmät, suuret kielimallit mukaan lukien, ovat kaukana tuollaisesta yleisestä ja itsenäisestä kyvykkyydestä, joten termi kuuluu enemmän ennakoinnin ja etiikan kuin nykyisen teknologian alaan.