Tätä kutsutaan nimellä kulloinkin kaikkein edistyneimmät ja kykenevimmät tekoälymallit, ja ne sijaitsevat teknisen tietämyksen rajalla. Ne ovat yleensä suuria järjestelmiä (miljardeja tai biljoonia parametreja), jotka on koulutettu valtavilla tietomäärillä ja laskentaresursseilla, ja niitä kehittää pieni joukko organisaatioita, joilla on kyky kantaa niiden korkea hinta. Edustavia esimerkkejä ovat olleet peräkkäiset mallisukupolvet, kuten GPT, Gemini tai Claude.
Niiden merkitys on kaksijakoinen. Toisaalta ne määrittävät nykyisen huipputason: ne päättävät, mitkä tehtävät ovat teknisesti mahdollisia, ja toimivat vertailukohtana muulle alalle. Toisaalta ne keskittävät suuren osan turvallisuutta ja sääntelyä koskevasta keskustelusta, koska niiden esiin nousevat kyvyt voivat tuoda mukanaan riskejä, joita on vaikea ennakoida.
On syytä ottaa huomioon kaksi tarkennusta:
- Termi on suhteellinen ja muuttuva: se, mikä tänään on frontier model, on ohitettu muutamassa kuukaudessa.
- Kaikki käytännön käyttö ei vaadi näitä malleja; monissa tapauksissa pienemmät ja halvemmat järjestelmät ovat tehokkaampia.